maanantai 31. joulukuuta 2012

YEAR 2012

What did year 2012 mean to me?

Viimenen päivä vuotta 2012. Se kerää mieleen kaikki muistot koko vuodesta. Tasan vuosi sitten nautin ihanan Dubain lämmöstä perheen kanssa. Nyt katson ikkunasta ja näen vain pimeää, räntäsadetta. 

Vuonna 2012 sain ja menetin paljon. Itkin ja nauroin. Kärsin ja olin onnellinen. Vuonna 2012, minä elin oikeaa elämää. 

Rankimpia kokemuksia oli rakkaan ystävän lähtö lokakuun lopussa, ja ero poikaystävästä. Parhaita kokemuksia oli monia, mm. Sain paljon uusia ihania ystäviä♥!

kuvia tältä vuodelta:

With Jassu 22. tammikuuta

Mukana Inhimillisessä Tekijässä 6.4.2012
Unitutkimuksia 26. huhtikuuta




kesän odotusta7. toukokuuta

14. toukokuuta

7. kesäkuuta
 '
20. kesäkuuta ♥
Oulan rippijuhlat♥
Juhannus♥

Veeran hautajaiset.

shopping ♥
great time with great friends♥


Edinburgh with sister and mom ♥

tatska 15.8. ♥


 arto

nepsu



enni

R.I.P. Oula♥

Happy New Year !!!
xox Verna

maanantai 24. joulukuuta 2012

XMAS



Merry Xmas for everyone in here and in heaven ♥

xox Verna

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Xmas is coming♥

Heizzan kaikille :) Ah ihanaa, enää 1 yö jouluun ! Rakastan joulua, ja se onkin yks niistä harvoista asioista mistä pidän talvessa. En oo todellakaan mikään talvi-ihminen. Talvella on kylmää ja liukas maa ei edesauta pystyssä pysymistä, kun välillä se on hankalaa ihan sisätiloissakin.

Joulun 2011 vietin Dubaissa vanhempien ja siskon kanssa. Se oli iso muutos, koska ihan pienestä asti oon tottunut viettämään joulun kotona lähimmäisten sukulaisten kanssa. Dubain reissu oli ikimuistoinen ja teki toooodella hyvää !



    

Nyt onki ollu pitkä tauko ku en oo kirjoittanut mitään. Suurin syy on se, ettei oo ollu mielessä mitään aihetta mistä kirjoittaisin, enkä oo ehtinyt istua alas koneen ääreen rauhottumaan ja miettimään. Kauhee kiire kokoajan, onneks treeneistä on nyt joululomaa !

Koulussa oon yrittäny nyt muutaman viikon ajan kauheesti tsempata ja oon ollu tosi tyytyväinen itteeni.

Nää lomat ei vaan oo mun juttu. Kun muut chillailee niin mä koitan opiskella fysiikkaa, kemiaa, maantietoa, biologiaa, ruotsia ja äidinkieltä, koska oon edelleen sen verran jäljessä.. Ja viime kesänä kun ajattelin, että "Nyt ei tarvii aatellakaan koulujuttuja pariin kuukauteen" niin makasin koko kesän sairaalassa.. Normaali arki vaan sopii mulle paljon paremmin.





merry xmas to my little angel♥




Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 kaikille!


xox Verna
 ps. Jo 53 rekisteröitynyttä lukijaa, wau! Kiitos♥ 
    

perjantai 2. marraskuuta 2012

Terveiset sinne taivaaseen

Oula♥ rest in peace

 


Lensit tähtiin, valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
Ilon toisit jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa

Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
Yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan

Kuljet siellä, kaidalla tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
Ne mua kantaa, luo taivaan rantaa
siksi kuollutkaan koskaan en

On iltarukoukset viimeiset luetut
kun enkelit saapuu, ne mustiin puetut nään
En elämästä luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
Mä jään

Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
Yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan


Aamuisin herään siinä toiveessa, että kaikki onkin vaan pahaa unta. Että Oula on vielä täällä. Iltaisin nukahdan siinä lohdussa, että Oulalla on nyt parempi olla. Ei tarvii enää kärsiä ja taistella, nyt voi levätä.Ikävä, suru ja kaipaus on käsittämättömän suuri. Ympärillä olevien ihmisten arki jatkuu ennallaan, aika kulkee samaa vauhtia eteenpäin ku ennenkin, mut osa mua on viety pois. Olo on tyhjä ja heikko, kylmä ja harmaa. Värit ei näytä yhtä kirkkailta, kokoajan on kylmä. Mikään ei tunnu eikä näytä samalta kuin ennen. Pimeys alkaa voittaa päivän lisäksi mun pään. Ystävien ja läheisten avulla pystyn täällä olemaan. Ne on tällä hetkellä se, josta revin voimia jaksaa eteenpäin. Ne on ilma jota hengitän. Kiitos siitä, että teitä on noinki iso tukijoukko pitämässä mua jaloillaan..

Vaikka Oula multa vietiin, muistoista en luovu, en unohda, ikinä. Niitä nauru- ja itkuhetkiä on järkyttävä ikävä. Osattiin pitää hauskaa vaikka molempiin sattu ja maailma tuntu kaatuvan päälle. Lohdutettiin toisiamme, huolehdittiin toisistamme. Oula opetti mulle paljon elämänhalusta. Oon ylpeä, että Oula jaksoi taistella tännekkin asti, vaikka helppoa se ei ollut.

Pieni hymy leviää mun suulle aina kun ajattelen meijän yhteisiä hetkiä, vaikka silmät itkeekin. Nyt jo ikävä sun hymyä, ja etenkin sitä enkelin naurua, joka teki mut aina iloiseksi. Oulan nauru oli kaunein ääni maailmassa, ja nyt se on poissa.. Maailmasta tuli taas astetta kylmempi paikka.

Nyt en pysty enempää kirjoittamaan, kyyneleet tukkii näön.

Nuku rauhassa pikkuinen♥

xox Verna



maanantai 29. lokakuuta 2012

Rest in Peace Oula♥





Rest in Peace Oula, my best friend♥
Kauan sä jaksoit taistella, nyt on sun vuoro levätä.
En ikinä unohda meijän yhteisiä hetkiä, meijän nauruja ja itkuja.
En ikinä unohda sun hymyä, sun sanoja, sun ääntä.
Nuku rauhassa pikkuinen♥

miss you...


Vielä on vaikee ees käsittää mitä on tapahtunut.
xox Verna

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Music makes you move

Koulua, stressiä ja mielialan vuoristorataa. Tällä viikolla ollut siis tosiaan jo kahdet kokeet, huomenna seuraavat. Ja perjantaiksi pitäisi saada palautettua äidinkielen projekti..

Päivät kuluu edelleen tosi nopeesti ja aika ei millään riitä kaikkeen. Nyt oon käyny lenkillä jokapäivä tällä viikolla ja olo lenkin jälkeen on aivan mahtava :) Huomenna taas uudestaa!

Mieliala vaihtelee nollasta sataan sekunnissa. Vaikka kaikki näyttäis ulkopuolisen silmin olevan kunnossa, vaikka kesken jonkun jutun jota selitän, mun mieliala saattaa tipahtaa pilvistä maanalle. Joku sana, tuoksu, kuva, ihan mikä vaan voi tuoda mieleen jonkun tosi kipeen muiston. Jauhelihakastikkeesta ja tomaatista tulee mieleen eka sytostaattihoitokerta. Söin perunaa, jauhelihakastiketta ja tomaattia sillon kun sytostaatit lähti ensimmäistä kertaa tippumaan mun suoniin. Sen jälkeen oksensin joku 10päivää. En usko että sitä ruokaa tuun syömään enää koskaan.. Perunaa pystyn jonkun muun kanssa syömään, jauhelihaa esim makaroonin ja tomaattia esim leivänpäällä tai salaatin joukossa, mutta en muuten.

Tietty keltaisen sävy muistuttaa mua sairaalan yöpuvuista ja siitä inhottavasta olosta, joka mulla oli aina sairaalassa.. Pahvin haju muistuttaa mua parhaasta kaveristani kolmisen vuotta sitten, eli oksennuskupista. Onneks meidän ystävyys ja muu yhteydenpito on ohi ;)! Perhosesta mulle tulee mieleen Noksu, koska Noora on yks pieni turkoosi perhonen. Subway ruuasta mulle tulee mieleen Veksu, koska söin sitä kerran ku olin kattomassa sitä sairaalassa ja Veera kerto mulle mistä subwayn ruuista tykkää.

Tähtitaivaasta Oula, koska viimeks ku olin Oulan luona, istuttiin keskellä yötä ihanan pilvettömän tähtitaivaan alla♥

Jenni Vartiaisen - Missä muruseni on ja Uniklubin - Kultakalat biiseistä tulee mieleen Jonttu ja Noksu.

Ja toki kaikki valokuvathan on muistoja, niin tottakai niistä tulee muistot mieleen..


Tänään taas tajusin, kuinka rakasta tanssiminen mulle on. Saa purkaa kaiken mielestään siihen, saa ajatukset täydellisesti muualle. Voi keskittyä vain ja ainoastaan musiikin rytmiin, pyrkiä liikkeiden täydellisyyteen, pystyy ilmaisemaan itseään ilman sanoja♥ love it!


xox Verna

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Mökkeilyä








Tästä syyslomasta meni aika paljon iloa siihen, että tulevalla viikolla on biologian, yhteiskuntaopin ja uskonnon kokeet, sekä äidinkielen kirjallisuusaineen palautus. Paljon ulkoa opeteltavaa, ja kokeide
lukemisen lisäksi tarttis jossain välissä keretä se Sofi Oksasen Puhdistus lukemaan sitä äidinkielen juttua varten. No, pakko tästä on vaan selvitä, että pääsis sinne Salon ammattiopistoon sitten opiskelemaan ;) Koulu stressaa aika paljon, ja siks seuraavaan jaksoon mun koulupäiviä yritetään edes vähän keventää... 
Koulusta ku tuun en jaksa tehdä yhtään mitään vaan kaadun samantien sohvalle/sänkyyn ja nukun muutaman tunnin päiväunet. Ei siitä vaan oikein tuu mitään, että päivisin en jaksa pysyä hereillä, ja yöt valvon sen takia kun ei unta riitä enää sinne...

     Aika tuntuu edelleen kuluvan tooosi nopeesti. Vaikee uskoo, että kohta on jo marraskuu! No, kesä kun jäi tavallaan kokonaan välistä sairastelun takia, niin ei tavallaan ihme ettei ajankulua voi oikein tällä hetkellä ymmärtääkään. Niinä hetkinä kun istuskelen jossain yksin tekemättä mitään (etenkin jos odottelen jotain) aika tuntuu melkein pysähtyneen. Kun taas niinä hetkinä, jolloin on paljon tekemistä ja ajateltavaa, aika tuntuu yksinkertaisesti loppuvan kesken.

     Nyt on kova tsemppi päällä vähän kasvattaa tota peruskuntoa. Tätä tehtävää oon onnistunu sairastumisen jälkeen laiminlyömään pahasti :D Se näkyy myös siinä, että väsyn todella nopeasti. Oon nyt aloittanu ihan tavallisella sauvakävelyllä. Nyt lomalla kävelin yli 8km matkan vesisateessa. Oon ylpeä itsestäni :) Nyt vaan alkaa tosi usein tuntua siltä, että on ihan pakko päästä ulos lenkille.. Aina vaan sitä aikaa ei siihen riitä.

Tulevalla viikolla pitäis mennä kattomaan leffaan se Paranormal Activity 4. Kaverit on ainaki kehunu sitä :) En ookkaan vähään aikaan leffassa käyny.. 

Huomasin tässä loman aikana, että joulusuklaat alkaa ilmestyä kauppoihin, Nyt jo?! Vastahan kesä loppui... Alkoi tulla pieni joulupaniikki, mitä kenellekin lahjaksi + että joulukortit valmistuvat ajoissa... Yritän tänäkinvuonna tehdä mahdollisimman paljon joululahjoista itse :)

Oon varmaan viimeiset kaksi viikkoa herännyt joka ikinen yö klo 5:00 - 5:30 välisenä aikana. Riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt nukkumaan, mitä olen tehnyt illalla jne. Joka ikinen yö. Pelottavaa :D

Nyt alan valmistautua kouluun lähtöön.. Tänään ei onneksi oo kokeita vielä! Tänään viidestä kuuteen vetämään showdancea ja illemmalla pieni lenkki + kokeisiin lukemista :)

Hauskaa päivää kaikille♥
xox Verna

lauantai 13. lokakuuta 2012

You can walk straigh trough hell with a smile

Piti tänäviikoloppuna lähtee Oulaa kattomaan, mut oon sen verran flunssanen etten sit viittiny lähtee tartuttamaan :( Päivät menee vaihtelevasti ja mieliala pomppii ylös ja alas. Melatoniinia käytän tällä hetkellä unilääkkeenä, mut vaikka nukun hyvin, oon yhdenkin pienen ponnistelun jälkeen niin väsynyt ettei silmät pysy auki. Eilen oli ruotsinkoe ja sellanen lääkäripalaveri. Sieltä ku pääsin kotiin niin nukuin kolmen tunnin päiväunet... Tätä tapahtuu joka päivä. Oon yksinkertasesti niin väsyny etten jaksa tehdä yhtään mitään.

Ensviikolla alkaa syysloma ja odotan innolla että lähden äidin ja isän kanssa mökille, koska en päässy sinne sairastelun takia koko kesänä :(  No, onneks nyt pystyn lähtemään sinne. En oo tottunu olemaan kesäsin poissa sieltä. En muista yhtäkään kesää etten siellä ois ollut.

Torstaina oli kaiken maailman poliklinikkakäyntejä ja lääkärit oli tyytyväisiä kuulemaansa ja näkemäänsä. Tuntu tosi hyvältä kuulla, että enää multa ei oikeestaan etitä uusiutunutta syöpää, vaan seurataan hoitojen jälkivaikutuksia. Seuraava käynti on vasta 25.1.2013! Sillon magneettikuvaus (nukutuksessa) ja jos kaikki näyttää hyvältä, seuraavat magneetit ilmeisesti vasta vuoden päästä (nyt 6kk välein)!!! Wau, hyvä olo :)

Eilen oli tosiaan sellanen palaveri, johon osallistui mun ja vanhempieni lisäksi mua eniten hoitaneita lääkäreitä ja omahoitaja. Jännitin tapaamista paljon, mut kaikki meni hyvin ja sain paljon hyödyllisiä neuvoja ja tietoa. Lähinnä käsiteltiin sitä, miten saatais mulle mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Aivan mahtava olo, kun niin vaikutusvaltainen porukka kerääntyi vain ja ainoastaan mun takia. Kiitos!

Tällä hetkellä mua edelleen kannustaa koulunkäyntiin se, että pääsisin sinne Salon Ammattiopistoon opiskelemaan ensi syksynä. Pääsisin vähän pois näistä kuvioista, tavallaan alottamaan alusta. Alottamaan sellasen "oman elämän". Paljon yksinkertaisia asioita pitää toki vielä opetella ennen kuin oon valmis sinne lähtemään, kuten ruuanlaitto, rahankäyttö ja lääkkeiden muistaminen ::) Unelmat kantaa eteenpäin, nyt mäki oon löytäny unelman joka ois mahdollista toteuttaa♥

Selailin netistä äsken kaikenmaailman uutisia ja tällainen pomppas mun eteen.. Kiusattu Amanda ei jaksanut enää. Mun piti pari kertaa jopa pysäyttää toi video, pysähtyä hengittämään, ennen kuin pystyin taas jatkamaan. Toivon jokaisen katsovan tuon videon, tajutakseen, mihin yksikin kuva netissä voi johtaa. Jokainen on joskus pahoittanut jonkun mielen. Tahallaan tai ei, ajatuksena satuttaa tai ei, yksikin sana, yksikin kuva, voi johtaa johonkin peruuttamattomaan. Amandan tarinan olisivat pystyneet ihmiset estämään. Moni ihminen on vain katsonut vierestä tämän nuoren kärsimystä, tekemättä mitään. Tällaiseen pitää puuttua..!

Tästä piti tulla muutaman lauseen päivitys kuluneesta viikosta, mutta tällasia hetkiä vaan tulee että tekstiä syntyy odotettua enemmän :) Nyt aloitan huoneen raivaamisen (ei tälläisen kaatopaikan järjestämistä voi edes siivoamiseksi sanoa :D ), hauskaa ja turvallista viikonloppua kaikille ♥


xox Verna

maanantai 8. lokakuuta 2012

Jos elämä ois helppoo, mä olisin pelkkä paskiainen

Miljoonia ajatuksia pyörii päässä, mut ne on sellasia pätkiä et tosi vaikee muodostaa yhtään lausetta... Koulussa yritän väkisin jaksaa, mut välil on vaan pakko lähteä kesken päivän, kun mieli tai keho ei yksinkertaisesti pysty siellä olemaan. Kova tsemppi edelleen päällä, jotta pääsisin sinne Salon ammattiopistoon opiskelemaan. Se ois unelma. Iso unelma, joka kantaa tällähetkellä mua eteenpäin. Tuntuu mahtavalta, että pääsis vähän täältä pois uusiin maisemiin, alottamaan alusta.

Oula...

Illalla ehkä lisää tekstiä, nyt jatkan matikankokeisiin lukemista..

xox Verna

lauantai 6. lokakuuta 2012

Jaksaminen ja ei-jaksaminen

Kotiuduin tänään Keravalta Oulan luota, kaikki meni hyvin. Oli aivan ihanaa nähdä Oulaa, sen hymyilevän ja kuulla sen nauravan. Sitä oli ikävä! Meillä oli aivan mahtavat ilta ja yö, joita en tuu koskaan unohtamaan. Toivon koko sydämestäni, et Oulan kovat kivut saatais hallintaan.. Ei tässä tilanteessa kukaan sais enää kivuista kärsiä.

Ihmiset kysyy edelleen multa paljon sitä, että miten mä jaksoin läpikäydä kaikki rankat hoidot. Mun vastaus on ollut, etten saanut vaihtoehtoja, en saanut valita. Oli pakko jaksaa. Mutta nyt tuli mieleen asioita, jotka kanto mua eteenpäin ja autto jaksamaan. Ihmiset lähetti mulle postissa paketteja ja kirjeitä, niitä oli aina ihana availla ja lukea. Ne muistutti mua siitä, että joku oikeesti ajattelee mua ja haluaa et jaksan. Joka ikinen tekstiviesti ja puhelu ystäviltä ja läheisiltä toi voimaa. Ei niissä tarvinnu lukea kuin pelkkä "<3" tai "Miten voit?" niin tiesin, että ihmiset haluaa mun jaksavan. Että mua tarvitaan täällä, enkä voi luovuttaa. TE autoitte mua jaksamaan. Ja oon todella kiitollinen siitä, että jaksoitte tsempata mua. Onneks mulla on niin ihana lähipiiri ja ystävät, ilman näitä en ois jaksanut.. Tottakai osa ihmisistä ympärillä vaihtuu, mutta en silti unohda ketään joka on edes kerran saanut mut hymyilemään. En vaan oo osannu olla siitä kiitollinen. Osan kanssa en edes puhu nykyään, mutta ajattelen silloin tällöin kaikkia jotka on auttaneet mua vähänkin jaksamaan. ♥

Ollaan ajettu mun lääkityksiä pikkuhiljaa alas. Ketipinor saatiin ajettua kokonaan alas ja nyt vuorossa Lyrican poisjättäminen. Melatoniini aloitettiin tällä viikolla, jotta pystyisin nukkumaan, ja se on tehonnut mulla tositosi hyvin! Sen kanssa nukkuu "normaalia unta" eikä lääkeunta ja aamulla ku herää on oikeesti levännyt olo. Loistava lääke!

 junan ikkunasta
Oula teki ite mulle tän ♥
    

xox Verna

torstai 4. lokakuuta 2012

Oula♥

Tilanne ei oo uus, ei tullu yllätyksenä, mutta silti kaataa maahan täysin. Tää on tilanne, jota kukaan ei haluais kokea. Ei kukaan..

Jälleen yksi ystävä viedään pois väkisin.. Kaikkien taistelujensa, kipujen ja kärsimyksen jälkeen, syöpä on voittamassa.

Tää nuori poika on taistellu siitä että sais elää, mutta silti elämä riistetään.. Kuka näistä asioista päättää? Miks näin voi tapahtua? Niin avuttomaksi tuntee taas itsensä...

Ei keksi sanoja lohduttamaan ketään. Ainoa, edes vähän lohduttava ajatus on, ettei Oula rakas sun tarvii kohta enää kärsiä... Taistellaan yhdessä viimeiseen hengenvetoon asti♥

Usko unelmiin, rukoile ja elä toivossa... Muuta en osaa sanoa... Huomenna nähdään rakas♥




xox Verna

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Live while we're young

En oo taas viikkoon kirjottanu mitään :o vähän kaikennäköstä sählinkiä ollu... Haluun nyt ensin pyytää anteeks kaikilta, joita mun käytös ja tekemiset on satuttanu. Tarkotus ei ollu satuttaa ketään... Mut nyt onki taas aika kasata itteni ja alottaa alusta.

Koulu väsyttää ja on raskasta, mutta pakko sekin on joskus läpi päästä. Ruotsi ja matikka tuntuu vaikeimmilta. Äikässä mun tarttis lukee Sofi Oksasen Puhdistus. Oon alottanu ja alku ainaki vaikuttanu toooosi mielenkiintoselta :) Se leffaki täytyy kyllä sit käydä kattomassa!

Pahin syysflunssa menny onneks ohi jo. Nyt on kyllä ulkona taas niin karsee ilma, etten ihmettele vaikka tulisin uudestaan kipeeksi :/

Tajuttomuuskohtaukset are back.. Taju lähtee taas vähän väliä.. No tästäku tää elämä vähän rauhottuu ni eiköhän kohtauksetki mee ohi.. :)

One Directionilta tuli aivan mahtava uus biisi "Live while we're young". Ja Sturm und Drangin koko uus levy on mahtava!

Myös painajaiset on palanneet... Nyt ne on piinaavaa surua ja ahdistusta... Onko kenelläkään ideoita miten painajaisista pääsis eroon :/ ..?

Nyt jatkan ruotsin sanakokeisiin lukemista -.-


xox Verna

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Life is a gift

Heips! Sori en oo jaksanut kirjotella pitkään aikaan, ei oikeestaan oo ollut mitään kirjoittamista :) Koulussa pyrin käymään niin paljon kun pystyn, muutama kasiluokan kurssiki jääny suorittamatta... Eniten tällä hetkellä koulunkäyntiin voimia saan siitä, että vihdoinkin tiedän minne haluan hakea peruskoulun jälkeen!

Elämä on lahja, älä pilaa sitä. Harva saa toisen mahdollisuuden...

Muutama päivä sitten tuli Hurja Remontti ohjelma, jossa tiimi teki uuden talon 8-vuotiaan syöpälapsen perheelle. Oli tosi koskettava ja hieno jakso! Kyyneliltä ei vältytty. Se pieni 8-vuotias tyttö puhui aivan uskomattoman aikuismaisesti. Lopussa tältä tytöltä kysyttiin, mitä ihmisten pitäisi tietää syövästä, ja se vastas näin "Syöpä aiheuttaa paljon kärsimystä ja lapset eivät pysty elämään elämäänsä. 'Just find the cure'!" Ite en ois osannu paremmin sanoa... Tässä mun mielestä maailman paras mainos: StandUpToCancer :) Miettikää...

Treenit vie koulun lisäks paljon aikaa ja voimia, kun pitää tunnit suunnitella jne, mut joka ikinen kerta ku pääsen sinne peilien eteen tanssimaan... ah.. love it♥
 
ja ny nukkumaan.





xox Verna

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vuoristorataa ylös

On tää elämä kyl oikee vuoristorata. Just sillon ku kaikki tuntuu olevan hyvin ja ollaan siel korkeimmalla huipulla, tulee äkkipudotus pohjalle. Mun elämä menee tällä hetkellä sitä jännittävää nousukiitoa ylöspäin. Kohti huippua. Olin jo melkein siellä, kunnes kaveri kertoi kuulumisensa. Ensin tuli shokki, sitten pari kyyneltä. Onneksi ei ole hengenvaarallisesta tilanteesta kyse, ja muista, että ystävät auttaa aina ♥

Huomenna alkaa sitten kauan odotettu treenikausi! Ah, ihanaa päästä tanssimaan taas! Huomenna taas viikon tauon jälkeen kouluun. Yritän edelleen pitää kovasta koulutsempistä kiinni, vaikka välillä tuntuu että muut asiat saattaa kiinnostaa vähän enemmän kuin koulu ;D

Mun skootterikulta tuli huollosta! Nyt ku pääsen taas kolmiolääkkeistä eroon niin pääsen ajamaan :) waiting for that.

Tässä reilun 16 vuoden aikana oon huomannu, kuinka paljon ystävät oikeesti merkitsee. Ne auttaa ja kuuntelee. Saa sut hymyilemään pahimpinakin päivinä jne. Mä rakastan mun ystäviä ja aion pitää heistä kovin kiinni! Pelkästään se, että ihminen osaa kuunnella kun toisella on vaikeeta, on tosi hieno taito.

En oo pitkään aikaan askarrellu mitään :o vaikka ois ollu aikaa niin joku on mielummin homehtunut sängynpohjalla, kuin tehnyt jotain älykästä ;) Nyt ku kattelen tota mun askartelupöytää ni tuli kauhee himo hyökätä sen kimppuun!

Kohta taas lääkeaika... Oon toooosi kyllästyny syömään lääkkeitä :( lääkkeitä toisten lääkkeiden haitta- ja sivuvaikutuksiin jne. Se on sellanen rinki mikä ei koskaan lopu! Loputtomasti lääkkeitä... Ois varmaan aika vapaata elää ilman lääkkeitä!


On ollu hetkii ku ongelmat vaan kasaantunuu
meitsin niskaan silti omin voimin noustu
harha askeleita särkyneitä unelmii
hampaat kuluu puhki ku niit liikaa yhteen pureksii
ei valoo tunnelin pääs mäkö aina vikaks jään
välil tyritään mut loppuun asti yritetään
pää täynnä ajatuksii ulos puran paperille
sen lisäks että avaudun mun frendeille
aivot lyö tyhjää sydän pysyy tahdissa
unohdetaan mollit ja lauletaan duurissa
ei laiffi kiinni tuurista vaan sun tahdosta
sä maalat oman elämän et tiiä lopputulosta
pyyhi kyyneleet ni tein minäki
piirrän oman reitin en seuraa toisten jalanjälkii
rakastan mun elämää vaik se välil potkii päähän

gotta love it meitsin paikka on täällä

xox Verna
ps. 39 rekisteröitynyttä lukijaa, wau, kiitos :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

September

Se olis sit syyskuu nyt. Tosi nopeesti tää aika vaan menee... Olin tälläviikolla tiistaista perjantaihin taas sairaalassa, tällä kertaa pääkivun takia. Outoo ettei siihen löydetä mitään kunnon syytä, vaikka noita pääkipukohtauksia on tullu kuitenkin monta kertaa aiemminkin. Mulle jäi taas tosi huono fiilis kivun"hoidosta"...

Nyt oon siis ollu sen verran flunssassa, etten oikeen mitään oo jaksanu tehdä. Odotan innolla maanantaita ku tanssitreenikausi alkaa taas! Maanantaina ja keskiviikkona vedän Show tanssia 9-13 vuotiaille ja tiistaisin satujumppaa pienemmille :) ( http://rnv.sporttisaitti.com/jumppien_esittely/lasten_jumpat/ ) Toivottavasti tulee hyvä kausi enkä sairastele paljoa!

Koulussakin kova tsemppi päällä, varsinkin nyt kun tiedän mihin haluan hakea peruskoulun jälkeen :) Oon saanu koulusta tosi paljon uusia kavereita ja oon onnellinen, että uus luokka otti mut niin hyvin vastaan :)

Nyt jään odottamaan lääkkeitten vaikutusta ja sit nukkumaan, öitä :)


xox Verna

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sunday

Nyt se flunssa sitten iski muhunkin.Viimeyönä näin taas ahdistavan painajaisen, mutta onneksi se oli vaan unta. Jonnyn vierestä ku heräsin aamulla ni huomattii et ollaan molemmat "kivassa" räkätaudissa. Ei oo kiva olo, mut aika paljon pahemmastaki selvitty :)

Mulla on kova koulutsemppi päällä ja nyt tiedän jo paikankin mihin haluan peruskoulun jälkeen. Mä haluaisin lähteä Saloon opiskelemaan visualistiksi :) Toinen ammatti mistä oon kiinnostunut, on taideterapeutti. Kattoo nyt mihin elämä mut sitten kuljettaa ;)

Toivottavasti ei huomenna aamulla ois niin kamala olo etten pääsis lähtemää kouluun, koska mielenkiintosia aineita ainaki aamupäivällä!

Nyt suihkuun ja sit nukkumaan, hyvää yötä♥

xox Verna

lauantai 25. elokuuta 2012

Kuulumisia

Heips! En oo nyt jaksanu kirjotella mitään vähään aikaan, koulu väsyttää tosi paljon. Tatuointi alkaa olla suurinpiirtein parantunut jo.

Mieliala vaihtelee tosi paljon ja nopeesti, ajatuksia päässä miljoonia, mutta en osaa muodostaa niistä mitään ymmärrettävää tekstiä. Kokoajan tulee unohdettuja, huonoja muistoja mieleen lisää. Kaikesta mitä tapahtui kolme vuotta sitten kun olin vasta sairastunut jne. Mutta päähän tulee myös paljon unohdettuja -Hyviä muistoja. Onnellisista hetkistä kaiken paskan keskellä. Onnellisista hetkistä ennen kaikkea paskaa...

Univaikeudet on taas palanneet. Mä kyllä nukun, mutta aamulla ku herään on samanlainen olo ku oisin valvonut koko yön. Näen tosi paljon unia. Enimmäkseen painajaisia. Mun unien keskeisin aihe on menettäminen. Joka ikisessä unessa menetän jotain tosi tärkeää. Luulin, että se, että oon todellisuudessa menettänyt jo paljon, ois riittänyt. Mutta nyt tuo sama tunkeutuu jo uniinkin... Iltaisin ahdistaa mennä nukkumaan, kun pelkää, mitä seuraavassa unessaan tulee menettämään. Onneksi ne on vain unia...

Ennen Veksun kuolemaa puhuin hänen kanssa paljon siitä, mitä tapahtuisi kuoleman jälkeen. Olisiko siellä oikeasti hyvä olla? Vai katoaisiko ihminen vain tavallaan "ikuiseen uneen" ? Mietimme paljon erilaisia teorioita. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan mihin ikinä haluaa, mutta mä uskon, että kuoleman jälkeen ihminen pääsee paikkaan, jossa ei edes ikäviä tunteita tunneta. Paikkaan, jossa kaikki on oikeasti hyvin ja kaikkien hyvä olla.

Pienenä lapsena, kun en tiennyt pahaa olevan olemassakaan, oli hyvä olla. Muistan sen ajan. En tiennyt onnettomuuksista tai sairauksista. Tai ehkä tiesin, mutten joutunut koskaan ajattelemaan niitä. Se lapsuuden onnellisuuden kupla puhkesi ensimmäisen kerran kun olin kahdeksan. Silloin tajusin, että pahaa on oikeasti olemassa. Mutta vielä silloin en tajunnut, kuinka paha tämä maailma oikeasti on. Tajusin sen vasta oikeastaan kun itse sairastuin. Mutta vaikka tää on paha maailma, niin silloin kun jaksaa keskittyä niihin pieniin onnellisiin asioihin, tääl on ihan hyvä olla :)

Mun piti lähtee eilen Oulan luo, mut oon tulossa kipeeks ni en halunnu sit lähtee sairastuttaa Oulaa :(

xox verna

ps, love this:
Sturm und Drang - Molly the Murderer



torstai 16. elokuuta 2012

Tattoo

Eilen mä nyt sitten sain tän ihanan unelmien tatuoinnin :) Kiitos Gmc-studion Christos
Tässä muutama eilen otettu kuva. Käsi on tosiaan keltainen ja turvonnut, mutta se ei haittaa tätä onnellisuutta ::) Kuva siis tarkoittaa, että olen "childhood cancer survivor". Nauhan keltaisella/kultaisella värillä on merkityksensä. Keltainen tarkoittaa sarkoomaa, kultainen lapsuusajan syöpää. I love it♥




xox Verna

tiistai 14. elokuuta 2012

Edinburgh 9.-12.8.2012

Skotlannista kotiuduttu, koulut alko tänään. Aloitin siis neljännen vuoden yläasteella ja käyn "vuosiluokkiin sitoutumatonta" koulunkäyntiä. Vähän joka vuodelta suorittelematta asioita, niin paikkailen nyt tän vuoden ja sit saan keväällä päättötodistuksen -toivottavasti hyvän sellaisen :)

Ja tässä nyt sitten kuvia Edinburghin reissulta:


Mies piirsi kuvan musta kadulla :) 

Siinä minä ja "paita-taiteilija" :)

Syömässä The Elephant Housessa




Edinburhg castle

Syömässä Hard Rock caféssa









Meidän hotelli :)





Sillasia kuvia :) Kiva reissu oli, kiitos äiti ja sisko♥

  Huomenna mä nyt sitten VIHDOINKIN menen ottamaan sen tatuoinnin !!! Pelottaa et se sattuu :D Mut kaikki ihan hyvin tällä hetkellä :) 

kohta nukkumaan, että jaksaa huomenna taas nousta kouluun...

xox Verna