maanantai 29. lokakuuta 2012

Rest in Peace Oula♥





Rest in Peace Oula, my best friend♥
Kauan sä jaksoit taistella, nyt on sun vuoro levätä.
En ikinä unohda meijän yhteisiä hetkiä, meijän nauruja ja itkuja.
En ikinä unohda sun hymyä, sun sanoja, sun ääntä.
Nuku rauhassa pikkuinen♥

miss you...


Vielä on vaikee ees käsittää mitä on tapahtunut.
xox Verna

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Music makes you move

Koulua, stressiä ja mielialan vuoristorataa. Tällä viikolla ollut siis tosiaan jo kahdet kokeet, huomenna seuraavat. Ja perjantaiksi pitäisi saada palautettua äidinkielen projekti..

Päivät kuluu edelleen tosi nopeesti ja aika ei millään riitä kaikkeen. Nyt oon käyny lenkillä jokapäivä tällä viikolla ja olo lenkin jälkeen on aivan mahtava :) Huomenna taas uudestaa!

Mieliala vaihtelee nollasta sataan sekunnissa. Vaikka kaikki näyttäis ulkopuolisen silmin olevan kunnossa, vaikka kesken jonkun jutun jota selitän, mun mieliala saattaa tipahtaa pilvistä maanalle. Joku sana, tuoksu, kuva, ihan mikä vaan voi tuoda mieleen jonkun tosi kipeen muiston. Jauhelihakastikkeesta ja tomaatista tulee mieleen eka sytostaattihoitokerta. Söin perunaa, jauhelihakastiketta ja tomaattia sillon kun sytostaatit lähti ensimmäistä kertaa tippumaan mun suoniin. Sen jälkeen oksensin joku 10päivää. En usko että sitä ruokaa tuun syömään enää koskaan.. Perunaa pystyn jonkun muun kanssa syömään, jauhelihaa esim makaroonin ja tomaattia esim leivänpäällä tai salaatin joukossa, mutta en muuten.

Tietty keltaisen sävy muistuttaa mua sairaalan yöpuvuista ja siitä inhottavasta olosta, joka mulla oli aina sairaalassa.. Pahvin haju muistuttaa mua parhaasta kaveristani kolmisen vuotta sitten, eli oksennuskupista. Onneks meidän ystävyys ja muu yhteydenpito on ohi ;)! Perhosesta mulle tulee mieleen Noksu, koska Noora on yks pieni turkoosi perhonen. Subway ruuasta mulle tulee mieleen Veksu, koska söin sitä kerran ku olin kattomassa sitä sairaalassa ja Veera kerto mulle mistä subwayn ruuista tykkää.

Tähtitaivaasta Oula, koska viimeks ku olin Oulan luona, istuttiin keskellä yötä ihanan pilvettömän tähtitaivaan alla♥

Jenni Vartiaisen - Missä muruseni on ja Uniklubin - Kultakalat biiseistä tulee mieleen Jonttu ja Noksu.

Ja toki kaikki valokuvathan on muistoja, niin tottakai niistä tulee muistot mieleen..


Tänään taas tajusin, kuinka rakasta tanssiminen mulle on. Saa purkaa kaiken mielestään siihen, saa ajatukset täydellisesti muualle. Voi keskittyä vain ja ainoastaan musiikin rytmiin, pyrkiä liikkeiden täydellisyyteen, pystyy ilmaisemaan itseään ilman sanoja♥ love it!


xox Verna

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Mökkeilyä








Tästä syyslomasta meni aika paljon iloa siihen, että tulevalla viikolla on biologian, yhteiskuntaopin ja uskonnon kokeet, sekä äidinkielen kirjallisuusaineen palautus. Paljon ulkoa opeteltavaa, ja kokeide
lukemisen lisäksi tarttis jossain välissä keretä se Sofi Oksasen Puhdistus lukemaan sitä äidinkielen juttua varten. No, pakko tästä on vaan selvitä, että pääsis sinne Salon ammattiopistoon sitten opiskelemaan ;) Koulu stressaa aika paljon, ja siks seuraavaan jaksoon mun koulupäiviä yritetään edes vähän keventää... 
Koulusta ku tuun en jaksa tehdä yhtään mitään vaan kaadun samantien sohvalle/sänkyyn ja nukun muutaman tunnin päiväunet. Ei siitä vaan oikein tuu mitään, että päivisin en jaksa pysyä hereillä, ja yöt valvon sen takia kun ei unta riitä enää sinne...

     Aika tuntuu edelleen kuluvan tooosi nopeesti. Vaikee uskoo, että kohta on jo marraskuu! No, kesä kun jäi tavallaan kokonaan välistä sairastelun takia, niin ei tavallaan ihme ettei ajankulua voi oikein tällä hetkellä ymmärtääkään. Niinä hetkinä kun istuskelen jossain yksin tekemättä mitään (etenkin jos odottelen jotain) aika tuntuu melkein pysähtyneen. Kun taas niinä hetkinä, jolloin on paljon tekemistä ja ajateltavaa, aika tuntuu yksinkertaisesti loppuvan kesken.

     Nyt on kova tsemppi päällä vähän kasvattaa tota peruskuntoa. Tätä tehtävää oon onnistunu sairastumisen jälkeen laiminlyömään pahasti :D Se näkyy myös siinä, että väsyn todella nopeasti. Oon nyt aloittanu ihan tavallisella sauvakävelyllä. Nyt lomalla kävelin yli 8km matkan vesisateessa. Oon ylpeä itsestäni :) Nyt vaan alkaa tosi usein tuntua siltä, että on ihan pakko päästä ulos lenkille.. Aina vaan sitä aikaa ei siihen riitä.

Tulevalla viikolla pitäis mennä kattomaan leffaan se Paranormal Activity 4. Kaverit on ainaki kehunu sitä :) En ookkaan vähään aikaan leffassa käyny.. 

Huomasin tässä loman aikana, että joulusuklaat alkaa ilmestyä kauppoihin, Nyt jo?! Vastahan kesä loppui... Alkoi tulla pieni joulupaniikki, mitä kenellekin lahjaksi + että joulukortit valmistuvat ajoissa... Yritän tänäkinvuonna tehdä mahdollisimman paljon joululahjoista itse :)

Oon varmaan viimeiset kaksi viikkoa herännyt joka ikinen yö klo 5:00 - 5:30 välisenä aikana. Riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt nukkumaan, mitä olen tehnyt illalla jne. Joka ikinen yö. Pelottavaa :D

Nyt alan valmistautua kouluun lähtöön.. Tänään ei onneksi oo kokeita vielä! Tänään viidestä kuuteen vetämään showdancea ja illemmalla pieni lenkki + kokeisiin lukemista :)

Hauskaa päivää kaikille♥
xox Verna

lauantai 13. lokakuuta 2012

You can walk straigh trough hell with a smile

Piti tänäviikoloppuna lähtee Oulaa kattomaan, mut oon sen verran flunssanen etten sit viittiny lähtee tartuttamaan :( Päivät menee vaihtelevasti ja mieliala pomppii ylös ja alas. Melatoniinia käytän tällä hetkellä unilääkkeenä, mut vaikka nukun hyvin, oon yhdenkin pienen ponnistelun jälkeen niin väsynyt ettei silmät pysy auki. Eilen oli ruotsinkoe ja sellanen lääkäripalaveri. Sieltä ku pääsin kotiin niin nukuin kolmen tunnin päiväunet... Tätä tapahtuu joka päivä. Oon yksinkertasesti niin väsyny etten jaksa tehdä yhtään mitään.

Ensviikolla alkaa syysloma ja odotan innolla että lähden äidin ja isän kanssa mökille, koska en päässy sinne sairastelun takia koko kesänä :(  No, onneks nyt pystyn lähtemään sinne. En oo tottunu olemaan kesäsin poissa sieltä. En muista yhtäkään kesää etten siellä ois ollut.

Torstaina oli kaiken maailman poliklinikkakäyntejä ja lääkärit oli tyytyväisiä kuulemaansa ja näkemäänsä. Tuntu tosi hyvältä kuulla, että enää multa ei oikeestaan etitä uusiutunutta syöpää, vaan seurataan hoitojen jälkivaikutuksia. Seuraava käynti on vasta 25.1.2013! Sillon magneettikuvaus (nukutuksessa) ja jos kaikki näyttää hyvältä, seuraavat magneetit ilmeisesti vasta vuoden päästä (nyt 6kk välein)!!! Wau, hyvä olo :)

Eilen oli tosiaan sellanen palaveri, johon osallistui mun ja vanhempieni lisäksi mua eniten hoitaneita lääkäreitä ja omahoitaja. Jännitin tapaamista paljon, mut kaikki meni hyvin ja sain paljon hyödyllisiä neuvoja ja tietoa. Lähinnä käsiteltiin sitä, miten saatais mulle mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Aivan mahtava olo, kun niin vaikutusvaltainen porukka kerääntyi vain ja ainoastaan mun takia. Kiitos!

Tällä hetkellä mua edelleen kannustaa koulunkäyntiin se, että pääsisin sinne Salon Ammattiopistoon opiskelemaan ensi syksynä. Pääsisin vähän pois näistä kuvioista, tavallaan alottamaan alusta. Alottamaan sellasen "oman elämän". Paljon yksinkertaisia asioita pitää toki vielä opetella ennen kuin oon valmis sinne lähtemään, kuten ruuanlaitto, rahankäyttö ja lääkkeiden muistaminen ::) Unelmat kantaa eteenpäin, nyt mäki oon löytäny unelman joka ois mahdollista toteuttaa♥

Selailin netistä äsken kaikenmaailman uutisia ja tällainen pomppas mun eteen.. Kiusattu Amanda ei jaksanut enää. Mun piti pari kertaa jopa pysäyttää toi video, pysähtyä hengittämään, ennen kuin pystyin taas jatkamaan. Toivon jokaisen katsovan tuon videon, tajutakseen, mihin yksikin kuva netissä voi johtaa. Jokainen on joskus pahoittanut jonkun mielen. Tahallaan tai ei, ajatuksena satuttaa tai ei, yksikin sana, yksikin kuva, voi johtaa johonkin peruuttamattomaan. Amandan tarinan olisivat pystyneet ihmiset estämään. Moni ihminen on vain katsonut vierestä tämän nuoren kärsimystä, tekemättä mitään. Tällaiseen pitää puuttua..!

Tästä piti tulla muutaman lauseen päivitys kuluneesta viikosta, mutta tällasia hetkiä vaan tulee että tekstiä syntyy odotettua enemmän :) Nyt aloitan huoneen raivaamisen (ei tälläisen kaatopaikan järjestämistä voi edes siivoamiseksi sanoa :D ), hauskaa ja turvallista viikonloppua kaikille ♥


xox Verna

maanantai 8. lokakuuta 2012

Jos elämä ois helppoo, mä olisin pelkkä paskiainen

Miljoonia ajatuksia pyörii päässä, mut ne on sellasia pätkiä et tosi vaikee muodostaa yhtään lausetta... Koulussa yritän väkisin jaksaa, mut välil on vaan pakko lähteä kesken päivän, kun mieli tai keho ei yksinkertaisesti pysty siellä olemaan. Kova tsemppi edelleen päällä, jotta pääsisin sinne Salon ammattiopistoon opiskelemaan. Se ois unelma. Iso unelma, joka kantaa tällähetkellä mua eteenpäin. Tuntuu mahtavalta, että pääsis vähän täältä pois uusiin maisemiin, alottamaan alusta.

Oula...

Illalla ehkä lisää tekstiä, nyt jatkan matikankokeisiin lukemista..

xox Verna

lauantai 6. lokakuuta 2012

Jaksaminen ja ei-jaksaminen

Kotiuduin tänään Keravalta Oulan luota, kaikki meni hyvin. Oli aivan ihanaa nähdä Oulaa, sen hymyilevän ja kuulla sen nauravan. Sitä oli ikävä! Meillä oli aivan mahtavat ilta ja yö, joita en tuu koskaan unohtamaan. Toivon koko sydämestäni, et Oulan kovat kivut saatais hallintaan.. Ei tässä tilanteessa kukaan sais enää kivuista kärsiä.

Ihmiset kysyy edelleen multa paljon sitä, että miten mä jaksoin läpikäydä kaikki rankat hoidot. Mun vastaus on ollut, etten saanut vaihtoehtoja, en saanut valita. Oli pakko jaksaa. Mutta nyt tuli mieleen asioita, jotka kanto mua eteenpäin ja autto jaksamaan. Ihmiset lähetti mulle postissa paketteja ja kirjeitä, niitä oli aina ihana availla ja lukea. Ne muistutti mua siitä, että joku oikeesti ajattelee mua ja haluaa et jaksan. Joka ikinen tekstiviesti ja puhelu ystäviltä ja läheisiltä toi voimaa. Ei niissä tarvinnu lukea kuin pelkkä "<3" tai "Miten voit?" niin tiesin, että ihmiset haluaa mun jaksavan. Että mua tarvitaan täällä, enkä voi luovuttaa. TE autoitte mua jaksamaan. Ja oon todella kiitollinen siitä, että jaksoitte tsempata mua. Onneks mulla on niin ihana lähipiiri ja ystävät, ilman näitä en ois jaksanut.. Tottakai osa ihmisistä ympärillä vaihtuu, mutta en silti unohda ketään joka on edes kerran saanut mut hymyilemään. En vaan oo osannu olla siitä kiitollinen. Osan kanssa en edes puhu nykyään, mutta ajattelen silloin tällöin kaikkia jotka on auttaneet mua vähänkin jaksamaan. ♥

Ollaan ajettu mun lääkityksiä pikkuhiljaa alas. Ketipinor saatiin ajettua kokonaan alas ja nyt vuorossa Lyrican poisjättäminen. Melatoniini aloitettiin tällä viikolla, jotta pystyisin nukkumaan, ja se on tehonnut mulla tositosi hyvin! Sen kanssa nukkuu "normaalia unta" eikä lääkeunta ja aamulla ku herää on oikeesti levännyt olo. Loistava lääke!

 junan ikkunasta
Oula teki ite mulle tän ♥
    

xox Verna

torstai 4. lokakuuta 2012

Oula♥

Tilanne ei oo uus, ei tullu yllätyksenä, mutta silti kaataa maahan täysin. Tää on tilanne, jota kukaan ei haluais kokea. Ei kukaan..

Jälleen yksi ystävä viedään pois väkisin.. Kaikkien taistelujensa, kipujen ja kärsimyksen jälkeen, syöpä on voittamassa.

Tää nuori poika on taistellu siitä että sais elää, mutta silti elämä riistetään.. Kuka näistä asioista päättää? Miks näin voi tapahtua? Niin avuttomaksi tuntee taas itsensä...

Ei keksi sanoja lohduttamaan ketään. Ainoa, edes vähän lohduttava ajatus on, ettei Oula rakas sun tarvii kohta enää kärsiä... Taistellaan yhdessä viimeiseen hengenvetoon asti♥

Usko unelmiin, rukoile ja elä toivossa... Muuta en osaa sanoa... Huomenna nähdään rakas♥




xox Verna