perjantai 2. marraskuuta 2012

Terveiset sinne taivaaseen

Oula♥ rest in peace

 


Lensit tähtiin, valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa
Ilon toisit jos täällä viel oisit
mut jatkamme nyt sun unelmaa

Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
Yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan

Kuljet siellä, kaidalla tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
Ne mua kantaa, luo taivaan rantaa
siksi kuollutkaan koskaan en

On iltarukoukset viimeiset luetut
kun enkelit saapuu, ne mustiin puetut nään
En elämästä luovu vähästä
en viereltäs lakkaa eksymästä
Mä jään

Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan
Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
Yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan


Aamuisin herään siinä toiveessa, että kaikki onkin vaan pahaa unta. Että Oula on vielä täällä. Iltaisin nukahdan siinä lohdussa, että Oulalla on nyt parempi olla. Ei tarvii enää kärsiä ja taistella, nyt voi levätä.Ikävä, suru ja kaipaus on käsittämättömän suuri. Ympärillä olevien ihmisten arki jatkuu ennallaan, aika kulkee samaa vauhtia eteenpäin ku ennenkin, mut osa mua on viety pois. Olo on tyhjä ja heikko, kylmä ja harmaa. Värit ei näytä yhtä kirkkailta, kokoajan on kylmä. Mikään ei tunnu eikä näytä samalta kuin ennen. Pimeys alkaa voittaa päivän lisäksi mun pään. Ystävien ja läheisten avulla pystyn täällä olemaan. Ne on tällä hetkellä se, josta revin voimia jaksaa eteenpäin. Ne on ilma jota hengitän. Kiitos siitä, että teitä on noinki iso tukijoukko pitämässä mua jaloillaan..

Vaikka Oula multa vietiin, muistoista en luovu, en unohda, ikinä. Niitä nauru- ja itkuhetkiä on järkyttävä ikävä. Osattiin pitää hauskaa vaikka molempiin sattu ja maailma tuntu kaatuvan päälle. Lohdutettiin toisiamme, huolehdittiin toisistamme. Oula opetti mulle paljon elämänhalusta. Oon ylpeä, että Oula jaksoi taistella tännekkin asti, vaikka helppoa se ei ollut.

Pieni hymy leviää mun suulle aina kun ajattelen meijän yhteisiä hetkiä, vaikka silmät itkeekin. Nyt jo ikävä sun hymyä, ja etenkin sitä enkelin naurua, joka teki mut aina iloiseksi. Oulan nauru oli kaunein ääni maailmassa, ja nyt se on poissa.. Maailmasta tuli taas astetta kylmempi paikka.

Nyt en pysty enempää kirjoittamaan, kyyneleet tukkii näön.

Nuku rauhassa pikkuinen♥

xox Verna