tiistai 22. tammikuuta 2013

Nightmare before MRI

Magneettikuvaukset perjantaina 25.1.2013. Pelottaa. Pelottaa liikaa. Saan kuulla, jatkuuko elämäni entisellään vai joudunko palaamaan siihen helvettiin...

Tiistai 15.1.2013
"Tuntuu, kuin se söisi minua sisältä. Pelko. Yritän tarttua jäljellä olevilla voimilla uskooni. Ei niinkään uskoon Jumalasta, vaan uskoon paremmasta huomisesta. Uskoon siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Pelko repii minua hajalle. Sisään suljetut muistot, pahimmat painajaiset. Päässä pyörii vain "mitä jos". "Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Mitä jos painajainen palautuu?" Pitkät, kiemurtelevat muistot yrittävät saada minut sekoamaan. Minä taistelen vastaan."

Keskiviikko 16.1.2013
"Kontrolli pysyy vielä jotenkin. Ei kauaa. Flashbackit ovat täällä taas, pudottavat jalat alta. Ilman kontrollia ei pysy kasassa. Pakko solmia yhteen jäljellä oleva järki ja toivo. Pahimman painajaisen pelko ja pahoja ajatuksia vastaan taisteleminen polttaa reikää sisälleni. Pakko jaksaa uskoa hyvään, pelossa eläminen ei ole elämää. Kaatuuko kaikki taas, vai uskallanko jatkaa elämäni rakentamista?"

Torstai 17.1.2013
"Muistot repivät minut palasiksi. Koitan sinnitellä silloin kun joku näkee, mutta yksin ollessa seinät kaatuu päälle. En halua olla yksin, en kestä omia ajatuksiani. Muistot hyökyvät päälleni, hukuttavat. Ulkopuolisen silmin kaikki on kunnossa. Kontrolli on vielä kasassa sen verran, ettei tunteet vuoda ulos. Kuoren sisällä kaikki on toisin. Hirmumyrsky, joka tappaa kaiken onnen, tuhoaa, jättää jäljelle vain tuskaa. Vielä viikko..."

Perjantai 18.1.2013
"Flashbackit tuovat musertavat muistot mieleen kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Muistot repivät hajalle. Tukahdutetut tunteet, arpeutuneet haavat. Mistä löytää voimia pysyä kasassa, kun palasten takaisin kerääminenkin on tuskallista. Ehkä en haluakaan olla nyt vahva. Haluan olla vain minä. Se, mitä minusta on jäljellä. Painajaismainen olo alkaa olla taas läsnä. Ja nyt se ei ole unta, vaan totta."

Lauantai 19.1.2013
"Pelko syö voimiani. Väsymys painaa päälle. Vielä liian monta tuskallista päivää ja yötä jäljellä. Koitan imeä muiden voimia itseeni, päivänvaloa. Hirmumyrsky sisälläni on tuhonnut kaiken hyvän. Tukahdutetut tunteet vuotavat yksi kerrallaan pintaan. Siihen helvettiin en halua takaisin, en edes muistoissani. Sitä painajaista en halua tänne tuhoamaan kaikkea. Piinaava tuska ja pelko laittavat elimistöni koville. Vastaan taisteleminen ei hyödytä enää. Olo on kokoajan ahdistavampi, kuin ympärilleni sidotut köydet kiristyisivät kokoajan. Haluan tämän olevan ohi jo..."

Sunnuntai 20.1.2013
"Köydet ympärilläni kiristyvät, ahdistus kasvaa, flashbackit vievät jalat alta. Flashbackit siitä helvetistä, jota minun piti kutsua elämäksi. Siitä taistelusta, joka minun piti käydä läpi. Kipua, tuskaa, kyyneleitä, oksennusta, lääkkeitä, hoitoja, sairaalaa, menettämistä. Vasta nyt kun oikeasti miettii millaista se kaikki oli, osaa olla kiitollinen siitä mitä elämäni on nyt. Tätä elämää, jonka olen rakentanut uudelleen, en halua enää menettää. Pelko kaiken tuhoutumisesta kulkee mukanani joka ikinen päivä. Näin vahvasti vain ennen kontrolleja... Pelko syö voimiani joita nyt tarvitsen. Usko paremmasta huomisesta on vielä olemassa."

"Ilta. Kontrollia ja keskittymistä ei enää löydy. Ei ainakaan nyt. Toivottomuus iskee kun kynä putoaa lattialle. Itken puoli tuntia siksi, että kynä putosi? Ei. Vaan siksi, että se häiritsi keskittymistäni, menetin otteen tekemiseeni, romahdin. Olen liian herkillä nyt. Mitä tulevasta viikosta mahtaa tätä menoa tulla? Ei yhtään mitään. En pysy enää kasassa."

Maanantai 21.1.2013
Ahdistaa niin paljon, etten usko että köysiä ympärilläni voi kiristää enempää. Tälle ahdistukselle ei löydy enää tarpeeksi voimakkaita sanoja. Tämän pelon ja ahdistuksen kantaminen on tuskallista ja voimia vievää. Uuvuttavaa. Huomenna on jo/vasta tiistai. Aika kuluu samaan aikaan hitaasti ja nopeasti. Kuvauksia odotellessa aika on pitkä ja hidas. Mutta tekemistä on niin paljon, että aika kuluu nopeasti. Haluaisin nukkua nämä päivät pois. Siihen päivään, kun tulokset tulee. Pelottaa. Tunnen pelon syömän reiän sisälläni. Se vuotaa ikäviä muistoja mieleeni. Muistoja siitä helvetistä, johon en halua takaisin. Enää neljä tuskallista yötä..."

Tiistai 22.1.2013
"Tämä alkaa mennä jo hulluksi. En pysy enää kasassa. Ihmiset ei ymmärrä mitä on pelätä kuollakseen. Kyyneleet valuu poskilla, kuori pettää. Köydet kuristavat. Hirmumyrsky sisälläni on tuhonnut jo järjenkin. Toivottomuus iskee. Toivottomuus siitä, että pelko ei lopu pian. Olen rikki. Väsyttää. Vielä muutama päivä."


Muistelen niitä aikoja, joina jokainen päivä oli yhtä ajatusten helvettiä kaiken muun paskan lisäksi. Sellaista ei enää ole. Tai on, mutta erittäin harvoin. Vain ennen näitä pirullisia kontrolleja...

 
xox Verna

lauantai 5. tammikuuta 2013

Part of me is gone with you

 Muistot palaa pintaan kuin eilinen. Hieman sameampina vain. Äsken siivotessani löysin Oulan antaman rannekorun, joka on ollut pitkään kateissa. Kultainen, kirkkailla timanteilla. Sellainen kuin Oula oli; kultainen, kirkkailla timanteilla...

 Ihan järkyttävän kova ikävä... Ei tähän oo ees sanoja... Ikävä Oulan enkelinaurua ja hymyä. Niitä yhteisiä hetkiä, periksiantamattomuutta ja positiivisuutta. Kaikkea mitä Oula oli. Ikävä niitä loppumattomia naurukohtauksia ja yhteisiä itkuja. Pitkiä hetkiä miettien kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata.

   



Liian äkkiä kasvoi siivet selkään pienen enkelin.
Rest in Peace Oula ♥


xox Verna