sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Feel this moment

Tässä taas vähän kuulumisia kun on aikaa kirjoitella :)

Viimeviikon lauantaina kävin "helsinkiviikonlopun" yhteydessä Keravalla Oulan perheen luona ja Oulan haudalla. Sanoja ei siihen hetkeen löytynyt. Vain puristava tunne sydämessä, kyyneleitä poskilla. Kuulen yhä etäisesti Oulan enkelinaurun. Tunnen yhä Oulan käden kädessäni. Haudalla suru ja ikävä muuttuivat erilaisiksi. Ei lievemmiksi tai helpommiksi, mutta erilaisiksi. Tapahtumat muuttuivat selkeämmiksi ja todellisemmiksi, vaikka edelleen on vaikea ymmärtää nuoren ja rakkaan ihmisen poislähtöä. Ikävä.

haudalla♥ :'(

Kesällä 2012 otettu kuva Oulan rippilahjasta, kämmenrististä, jonka minä sain nyt... ♥


Saman viikon sunnuntaina ihana rakas Laura teki mulle upeet geelikynnet :)!




Onneks kesä ei oo kaukana ja ulkona paistaa aurinko! Nyt viellä viimeset tsempit peruskoulusta suoriutumiseen ja tanssivalmentamiseen, sit voi alottaa ihanan ja mielestäni todellakin ansaitun kesän! :)

xox Verna

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Stay strong

Onpas tullut pitkä väli ilman yhtäkään postausta, pahoittelen. Montaakin tekstiä olen kyllä aloittanut kirjoittamaan, mutta yhtäkään en ole saanut valmiiksi.

Elämä on pysynyt ennallaan viimeiset kuukaudet. Maksan tutkimuksiin aikaa odottelen EDELLEEN. Pelko ja jännitys syö voimia, iloa, onnellisuutta. Se väsyttää ja lannistaa. Niin kova kiire kokoajan ettei ole oikein edes aikaa pysähtyä. Eikä mielellään edes halua pysähtyä.

Lähes kaikki "vapaa-aika" menee tanssivalmentamiseen, tanssituntien suunnitteluun ja koulutöihin. Tekisi tooooodella hyvää saada vähän taukoa tästä stressistä, jonka taso nousee kokoajan.
  
Lauantaina 6.4.2013 tuli kaksi vuotta täyteen rakkaan Nooran (Noksun) lähdöstä. Viime toukokuussa julkaisin tekstin Minä ja Noora - Tositarina ystävän menettämisestä, joka kertoo siis meidän tarinaamme ensimmäisestä tapaamisesta Nooran viimeiseen hengenvetoon saakka.



Its hard to say goodbye
Especially when we wanna break down and cry
Why did you have to go?
Why did you have to die?
I remember my last goodbyes
Tears flowing down my face
As my heart is quick to race
All the thoughts in my mind
All the unspent time
All the memories seem to come back
But my heart feels under attack
Like a thousand knives going through my chest



Ikävä ei hellitä, suru ei katoa. Kaiken kanssa vaan pitää oppia elämään. Aika parantaa haavat, vaikka arvet ovatkin ikuisia. 

Ihanaa kesän odotusta kaikille! 

xox verna