maanantai 28. lokakuuta 2013

One year without you, rest in peace Oula♥




In memory of Oula
15.8.1997 - 29.10.2012

Tämän postauksen tekemiseen meni viikkoja. Siksi aloitinkin sen tekemisen jo ajoissa. Krista Siegfridsin Can you see me soi repeatilla lähes taukoamatta taustalla. Paljon kyyneleitä, kylmiä väreitä ja syviä huokauksia.

"Jos menet pois, mitä minulle jää."

Vaikea käsittää, että lähdöstäsi on jo vuosi. Viime syksy ja talvi näkyy pääni sisällä vain harmaana, värittömänä maisemana. En muista viime syksystä, että lehdet olisivat vaihtaneet väriään ja pudonneet puista. En muista ensilumen tuloa, en pimeitä talvi-iltoja. Mutta muistan sinut. Muistan, kun naurettiin vatsamme kipeiksi, kun itkettiin yhdessä silmämme turvoksiin, kun sinua pelotti ja minä lohdutin. Muistan, kun pidättelin hysteeristä itkuani edessäsi ja yritin pysyä vahvana. Muistan, kun makasimme keskellä yötä pihanurmikolla katsellen upeaa tähtitaivasta, jutellen sen kauneudesta. Muistan erittäin voimakkaan päättäväisyytesi, sen ettet koskaan luovuttanut. Muistan ne yömyöhäiset unettomien öiden puhelut.  Muistan, kun katsoit minua kyyneliä tulvivin silmin ja kysyit kirkkaalla enkelinäänelläsi "miks just mun pitää kuolla?", "mitä tapahtuu sit ku kuolee?" ja "ethän sit unohda mua?" Ja muistan sen kylmyyden ja tyhjyyden, joka minut valtasi kun kuulin sydämesi pysähtyneen.

Valtava määrä muistoja, vaikka aika loppuikin kesken. Hyviä muistoja ja kipeitä muistoja -kaikki kuitenkin muistamisen arvoisia.

"Ja niin, taivas itkee hiljaa."

Minulla on ikävä. Sanoinkuvaamaton ikävä. Silmiäsi täynnä voimakasta tahtoa. Vaaleita enkelinhiuksiasi. Kaunista ja kirkasta ääntäsi. Viatonta nauruasi, jota muistellessa kasvoille leviää hymy -kyyneltenkin keskeltä. Sitä rakkautta ja iloa, jota ympärillesi jaoit. Sitä ystävyyttä ja lämpöä jota minulle annoit.

"Kun itku auta ei, ja jatkettava ois."

Käskit minun jatkaa elämääni kaikesta huolimatta ja lupasin pitää huolta itsestäni, pärjätä. Niin mä tein. Ja teen edelleen. Minä jatkoin elämääni, kaikesta huolimatta, kantaen sinua aina sydämessäni mukana. Olen pitänyt itsestäni huolta. Parempaa huolta. Ja mä pärjään. Aina. Haluan, että voit olla ylpee musta. Sun sanat kantaa mua eteenpäin.

"Nuku rakkaani nyt. Anna pilvien sinua kantaa. Varjossa laaksojen, valossa tähtien."

Nyt tasan vuosi lähdöstäsi. Tyhjä olo sisälläni ei täyty ja vaikka kuinka rukoilisin, en saa sinua takaisin. Olit täydellinen ystävä, täynnä elämänhalua. Ei ole vastausta siihen, miksi jouduit niin paljon kärsimään. Ei vastausta siihen, miksi jouduit niin nuorena lähtemään. Sanoinkuvaamaton ikävä sinua, Oula, täydellinen ystäväni. Nyt olet oma suojelusenkelini, tuolla jossain, kaukana. Kirkkain tähti taivaalla. En unohda meidän ystävyyttä, en unohda meidän yhdessä vietettyä aikaa. En unohda sitä, kuinka paljon minulle opetit vahvuudesta ja periksiantamattomuudesta. En unohda sinua. Ikinä.


Nuku rauhassa pikkuinen♥


xox Verna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti