keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ikävä ei hellitä



Nyt on kulunut jo kaksi vuotta Oulan poislähdöstä... Silti sen kaiken, yhteiset hetket alusta loppuun, muistaa kuin eilisen. Minulla ei ole lisättävää vuosi sitten julkaisemaani tekstiin Oulasta, se kertoo kaiken tarvittavan. Ikävä.



"Thanks for all you've done
I've missed you for so long
I can't believe you're gone
You still live in me
I feel you in the wind
You guide me constantly

I carry the things that remind me of you
In loving memory of
The one that was so true
You were as kind as you could be
And even though you're gone
You still mean the world to me"






xox Verna

maanantai 25. elokuuta 2014

Hyvä kesä


Piiiiitkästä aikaa! Ei ole oikein ollut motivaatiota ja aikaa kirjoitella, mutta kaikki on siis hyvin ja elämä on ihanaa :)

Kohokohtia ja mieleen painuneita hetkiä ja muistoja viimeisten kuulumisten kirjoittamisen jälkeen:

19.5.
Autokoulun inssiajo läpi ja uusi tatuointi selkään!


"Jokainen uusi päivä on
yksi päivä enemmän rakastaa,
yksi päivä enemmän unelmoida
ja yksi päivä enemmän
elää"
-Padre Pio
 
4.-11.6.
Siskon kanssa Lontoossa + One Directionin konsertti!



26.6.
Magneettikuvaus ja kontrollit, joiden tulokset sisälsivät jälleen "mutta" -lauseen. Maksassa jo aiemmin tutkitut "jotkut" olivat jälleen kasvaneet ja yksi oli tullut lisää. Tehtiin PET kuvaus, jossa selvisi, etteivät ne ole aktiivisia, eivätkä siis vaarallisia. Pystyi taas hengittämään.

5.7.
Kopioitu Facebookistani:
Tasan viisi vuotta sitten mun elämä teki täyskäännöksen kohti helvettiä. Sieltä noustu välillä ylös ja välillä pudottu taas pohjalle. Käsittämättömältä tuntuu ajatella, mitä kaikkea viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut, paljon enemmän kuin olisi koskaan osannut kuvitella. Syöpädiagnoosi ja taistelu omasta elämästä, aivan liian monen rakkaan ystävän menetys, niin paljon kipua, surua ja pelkoa, että vaikea ymmärtää kuinka olen tänne asti päässyt.
Positiivinen asenne, "kyl tää täst", tuuri, pienet ja suuremmatkin hyvät hetket, supervahva perhe ja paljon ihania ihmisiä ympärillä antamassa voimaa -niin paljon kaikkea millä ja miksi jaksaa nousta kerta toisensa jälkeen kuopan pohjalta.
Jälleen kiitos kaikille, jotka ovat olleet matkanvarrella mukana
Jokainen päivä on tärkeä, elämä on taistelun arvoinen.


Kesätöiden loputtua ja helteiden alettua loppukesä meni oikeastaan vaan rentoutuessa, rannalla, kavereiden ja poikaystävän kanssa ja autolla ajamista harjoitellessa :) Oli toooosi kiva ja hyvä kesä, ei sairaalaa ja vain siedettäviä kipuja. Normaaleja juttuja ja asioita, akkujen lataamista (eikä niiden kuluttamista), onnellisia päiviä, paljon hymyä ja naurua, hyvää oloa!

xox Verna

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

On vain hiljaisuus, kaipaus ja rauha.

Ajattelin kirjoittaa jotain kaunista. Nooran lähdöstä on nyt kolme vuotta. Pää lyö kuitenkin tyhjää. Ajatukset valuvat pois mielestä yhtä nopeasti kuin ne sinne ilmestyvätkin. Niihin ei pysty tarttumaan. On vain hiljaisuus, kaipaus ja rauha.



Pitkä ja syvä huokaus. Ikävä.

Mieleeni vyöryy kaikki muistot yhdessä. Ne tuntuu hyökkäävän raivokkaasti, mutta ne eivät enää satuta. Eivät ainakaan ihan niin paljoa... Ne tuovat ehkä jopa pienen hymyn huulilleni. Niin paljon tärkeitä muistoja, hyviä ja hienoja hetkiä huonojen keskellä. Niin vahvaa ystävyyttä ja tukea. Niin paljon iloa ja naurua kaikesta huolimatta.

Ajatukset muuttuvat jälleen sumuisiksi.

Pidän edelleen kaulassani hope -korua, joka omilla sairaalareissuillani kulki mukana päiväkirjani välissä. Korua, jonka annoin Nooralle, kun kuulin hänen mahdollisuuksistaan. Mahdollisuuksista, joita ei ollut. Korua, jonka sain takaisin hänen lähtönsä jälkeen...
Olen kuitenkin liittänyt koruun toisenkin renkaan, jossa lukee happiness. Tiedän, että Noora toivoi minun olevan onnellinen ja minä olen. Kuulitko Noora, minulla on kaikki hyvin. Pieni enkelini, tiedän että sinullakin on nyt.


"Satamassa tyttö oottaa laivaa
horisontti kyynelvirran alla
Luvattu on tähdistä oma paikka
osoitettu, että tuolla kaukana
paljon parempi on olla"




Nuku rauhassa rakas ystäväni <3

xox Verna

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Feeling great!

Ensin pikaisesti kuulumisia. Lukiojakso jatkuu edelleen ja sujuu kohtalaisen hyvin. Ihmeoireet lähes poissa, vaikka kukaan ei syytä keksinytkään. Elämä rullaa siis hyvin eteenpäin :)

Sitten aiheeseen josta lähdin kirjoittamaan.

Täytän huomenna 18. Lähipäivien tunnekirjo laajempi kuin valtava. Syytä on lyhyesti vaikea selittää, joten aloitan "alusta". Sairastuin siis kolmetoistavuotiaana (tulevana kesänä tulee viisi vuotta sairastumisesta). Jossain kohtaa syöpähoitoja lääkärit mainitsivat ajan viisi vuotta. Ei niin, että minulla olisi vain se aika, vaan tavallaan päinvastoin. Jos kaikki menisi hyvin, niin tiiviit jälkikontrollit kestäisivät viisi vuotta, sitä ennen en tavallaan pääsisi tästä "eroon" jos niin ajattelee. Kolmetoistavuotiaana siis laskin ja ajattelin, että kun olen 18, olen terve. Tein siitä itselleni eräänlaisen pidemmän ajan tavoitteen, päästä tänne asti, täyttää 18. Muistan sairaalassa kuvitelleeni itseäni näihin päiviin, millainen olisin, miltä näyttäisin, mitä tekisin. Haaveilin hiuksista joita minulla ei silloin ollut, laskin jopa niiden pituutta, ajatellen etten leikkaisi niitä ikinä sen jälkeen kun ne alkaisivat kasvaa takaisin. Haaveilin tanssimisesta, hyvästä koulusta, poikaystävästä, tänne asti kestävistä ystävyyssuhteista, onnellisuudesta ja terveydestä. Matkanvarrella osa  noista haaveista jäi pois, osa pysyi, itseasiassa iso osa jopa toteutui.

Tämä pidemmän ajan "tavoite" on siis huomenna tavoitettu, wau. Minä jaksoin, selvisin, elän. Minä elän. (Uskallan sanoa tuon jopa ääneen nykyään). Sain "paremmat kortit pelattavaksi", kuin moni muu, rakas ystävä, jotka joutuivat aivan liian aikaisin lähtemään. Syytä en tiedä, tuskin kukaan muukaan. Rakkaudella muistan heitä ja yhteisiä hetkiä, kiitollisina että sain heidät tuntea. En tiedä, en käsitä vieläkään, miksi olen täällä ja he eivät, "selviämisen syyllisyys", mutta jostain syystä minä kuitenkin olen täällä, elän.

Näihin viiteen vuoteen on mahtunut niin valtava määrä kaikkea, ylämäkiä ja alamäkiä, harha-askelia ja jopa suoraa tietä.  Yhtenäkään päivänä en kuitenkaan ole ollut yksin. Joka ikisenä hetkenä, hyvänä ja huonona, minulla on ollut joku tukemassa. Perheenjäsen, ystävä, sukulainen, tuttava. Kiitos joka ikiselle tukeneelle ja auttaneelle matkanvarrella <3

Tällä hetkellä fiilikset todella hyvät :) kiva viikonloppu tulossa vaikka vähän jännittääkin!

Oikein hyvää viikonloppua ja huomista naistenpäivää kaikille!

xox verna





"You must give up the life you planned in order to have the life that is waiting for you.”

lauantai 18. tammikuuta 2014

New year - new dreams

Joululoma tuli ja meni ja nyt ollaankin jo yli tammikuun puolenvälin. Magneettikuvien tulokset olivat puhtaat, eikä tällä kertaa ollut edes niitä "mutta -lauseita", kuten yleensä kun tulokset kuullaan. Kaikki siis hyvin, enkä tällä kertaa kauheasti muuta odotellutkaan :) Nyt jotain pientä tulehdusta ilmeisesti kropassa, mutta eiköhän tää tästä. Selkäkin alkaa olla jo parempi!

Aloitin nyt toisiaan kaksoistutkintoon kuuluvan lukiojakson. Vähän jännitti mennä, mutta kaikki mennyt ihan hyvin :) Onhan se aika erilaista kuin ammattikoulun puolella.. Tätä kestää nyt huhtikuuhun asti ja sen jälkeen palaan vielä yhdeksi jaksoksi ammattikoululle ennen kesälomaa. Autokoulunkin sain vihdoin ja viimein aloitettua. 

Uusi vuosi toi mukanaan paljon unelmia ja uutta energiaa.
Tällä hetkellä taidan odottaa eniten sitä, että täytän 18 :) Vähän se ehkä pelottaakin, mutta enemmän olen innoissani. Muistan vielä kun sairaana ollessani ajattelin millaista elämäni olisi kun täyttäisin kahdeksantoista. Nyt täytyy sanoa, että kovin paljon parempaa tilannetta en voisi toivoa!

Lähipäivinä olen jostain syystä monta kertaa kuullut sanan "kiitollisuus". Ryhdyin miettimään mitä se sana minulle oikeastaan merkitsee, mistä minä olen kiitollinen. Löysin elämästäni todella monta asiaa mistä voin olla kiitollinen ja niiden miettiminen ja tajuaminen antoi jälleen aivan uudenlaista voimaa. Merkittävimpinä mieleeni jäi se, että elän ja olen terve. Se, että minulla on rakastava ja vahva tukiverkko ympärilläni ja se, että olen oppinut virheistäni. Suosittelen kaikkia muitakin miettimään edes pienen hetken, mistä oikeasti olette kiitollisia tai mistä teidän olisi syytä olla kiitollisia.

Nyt aivan ihanaa viikonloppua ja talvea kaikille! Itse kyllä kovasti odottelen jo kevättä :)


xox Verna