tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskuun ensimmäinen

Tuntuu että jokaisessa tekstissä päivittelen kuinka nopeasti aika menee, mutta niin se vaan menee ja jaksaa yllättää minut joka kerta kun jään sitä pohtimaan. Nyt on jo SYYSKUUN ensimmäinen päivä! Viimeisen kirjoituksen jälkeen on toisaalta tapahtunut paljon, toisaalta ei mitään ihmeellistä.

Kesä tuli ja meni, kelit taisivat olla pettymys kaikille kesää rakastaville. Kesä ei tuntunut yhtään kesältä. Kesän alussa muutin ihanaan uuteen asuntoon Turkuun ja sitä laitellessa ja muutenvaan laiskotellessa meni kesäkuu (lupaan laittaa kuvia kunhan uusi kamerani saapuu!). Heinäkuun olin töissä Loviisan Aitassa. Kerran ehdin käymään rannalla koko kesänä, toisaalta ei haittaa kun bikinikunnon hankkiminen jäi tältä(kin) vuodelta väliin ;) Elokuun alusta alkoi puolentoistaviikon loma, josta vietin kolme päivää sairaalassa munuaisaltaantulehduksen vuoksi.

Loppukevään/alkukesän jälkeen ei olla kauheasti viisastuttu maksan kasvaimien kanssa (olen vaihtanut "pallura" sanan kasvaimeen nyt kun on edes sen verran tietoa, että kasvaimia ne ovat). Diagnoosia pyöritelty suuntaan ja toiseen. Pääasia tällä hetkellä on, ettei pahanlaatuisuuteen viittaavaa ole (tässä lauseessa roikun niinä hetkinä kiinni kun epätoivo meinaa saada vallan). Eli vielä selvennettynä -kasvaimet ovat hyvänlaatuisia, eivät syöpää. Nyt yritetään varmistaa tarkkaa diagnoosia, niiden käyttäytymistä, muuttumista jne.. Ja päättää mitä niille tehdään vai tehdäänkö mitään. Kasvainten kasvuvauhti tuntuu aiheuttavan paljon ihmetystä, suurin kasvain on jo 5cm. Magneettikuvaus otettiin viimeksi maksasta elokuun alussa ja päätettiin, että koko vastuu maksajutusta siirretään Helsingin maksaklinikalle. Sieltä sain kutsun muutaman viikon päähän tutkimuksiin HYKS:iin, ilmeisesti koepala otetaan -jälleen-.

Nyt on mennyt niin pitkään niin hyvin, eikä osannut varautua tällaiseen "isompaan juttuun", ettei oikein meinaa tietää miten päin olisi. Haluan vaan tämän nyt pois elämästäni ja palata takaisin normaaliarkeeni. Korkeasta sietokyvystä, itsehillinnästä ja "kriisinhallinnasta" on paljon hyötyä tällaisissa tilanteissa, mutta ei kenenkään pää kaikkea kestä. Olen liika-ajattelija, eikä se ainakaan näissä tilanteissa auta. Kasvain-sanakin tuntuu jo oksettavan pahalta, ja lisäksi kaikki muistot mitä se tuo mieleen. Ja kaikki muu joita muistot tuo mieleen jnejnejne... Loputon ketju ajatuksia jotka upottavat synkän vedenpinnan alle. Sieltä pääsee pois kun on vaan voimia uida, mutta sinne uudestaan vajoaminen on liiankin helppoa. Onneksi on elämässä niin paljon hyvää mikä tuo voimia, niin miljoona syytä miksi taistella ♥





Ei kesä ihan pelkkää surkeutta kuitenkaan ollut. Uuden ruokavalion myötä ovat ikuiset vatsakivut lähteneet lähes kokonaan pois ja olen saanut paljon uutta energiaa. Sellaista energiaa ja voimaa, jota en kuvitellut enää saavani takaisin. Miten suuri vaikutus oikeanlaisella, juuri itselle sopivalla ruokavaliolla onkaan!

Nyt olen lokakuun puoleenväliin vielä työssäoppimisjaksolla Loviisan Aitassa, jonka jälkeen palaan ammattikoululle yli vuoden tauon jälkeen!

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta,
xox Verna

1 kommentti:

  1. Kuinka sulla sujuu? Olisi mukava kuulla taas kuulumisia. :)

    VastaaPoista